Skip to content
All posts

Nielurisa­­leikkaus – Kipua ja kuvotusta!

Mietin, että avaanko tätä nielurisa­leikkaus­kokemustani blogissani ja varsinkin sitä, tulenko julkaisemaan kuvottavia kuvia nielustani parantumisajalta. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin itse hyötynyt tiedosta, mitä leikkauksesta toipuminen käytännössä tarkoittaa. Lisäksi avattuani kokemuksiani Instagramissa sain useampia yhteyden­ottoja nielurisa­leikkaukseen menossa olevilta henkilöiltä, jotka kertoivat saaneensa apua ja tukea julkaisuistani, joten avaanpa nyt kokemukseni oikein kunnolla!

En tosin ennen omaa operaatiotani lukenut erityisen aktiivisesti muiden kokemuksia, mutta hakusanalla ”nielurisaleikkaus” tuli kyllä googlailtua ja aika heikosti myös löydettyä tietoa. Alkuperäinen tietouteni aiheesta rajoittui lääkärini kommenttiin: ”Saat itse päättää menetkö operaatioon. Juuri viime viikolla nainen kommentoi toipumista kertomalla, että ensimmäisen viikon hän oli maannut sängyssä ja itkenyt ja toisen viikon maannut sohvalla ja itkenyt”. Jo tässä vaiheessa pelotti, mutta päätin kuitenkin ehdottomasti mennä leikkaukseen!

Miksi nielu­risat leikataan?

Varmaan yleisin syy leikkaukselle ovat jatkuvat nielutulehdukset eli angiinat, mutta myös todella kivuliaat kurkkupaiseet. Myös nielurisojen suuurentunut koko voi häiritä puhumista, nielemistä ja jopa hengitystä sekä saattaa edesauttaa uniapnean kehittymistä. Lisäsyynä risoihin muodostuvat haisevat proput (nielurisojen onkaloihin kovettuvaa bakteerimassaa) ja sitä kautta haiseva hengitys saattavat saada ihmiset hakeutumaan leikkaukseen.

Omalla kohdallani nielu­risat leikattiin jatkuvien flunssien takia, jotka lähes poikkeuksetta pitkittyivät jopa 5 viikon mittaisiksi. Toki risat olivat myös suurentuneet ja proppujakin tuli, mutta eivät ne haitanneet merkittävästi elämää.

Mitä nielurisa­leikkauksessa tapahtuu?

Helsingissä julkisen puolen leikkaukset tehdään HUS:n Kirurgisen sairaalan Korva-, nenä- ja kurkku­tautien osastolla päivä­kirurgisena operaationa. Tämä tarkoittaa, että leikkauksen jälkeen pääsee samana päivänä kotiin, mutta matkalle täytyy olla joko saattaja tai täytyy käyttää Kela-taksia. Myös ensimmäisenä yönä pitää olla aikuinen valvomassa.

Tarkka leikkaus­aika ilmoitetaan vasta muutamia päiviä ennen toimenpidettä. Minut pyydettiin klo 7:30 sairaalaan ja olin päivän toinen leikkaus­potilas. Leikkaukseen pääsin klo 9:15. Alkuun vaihdoin sairaala­vaatteet ja minua haastateltiin hoitajan sekä leikkaavan lääkärin toimesta. Olisin halutessani saanut esi­lääkkeen, mutten huolinut sitä. Olin ihan rauhallisin mielin, vaikka olinkin tullut yksin sairaalalle.

Leikkaus­valmistelut noudattanee mitä tahansa muuta leikkausta, niin en avaa niitä enempää. Heräsin jo matkalla heräämöön ja aloin kyselemään mielestäni järkeviä kysymyksiä, mutten muista enää jälkikäteen mitä kummaa olin pohtinut. Jonkin aikaa jouduin makoilla hereillä heräämössä ennen kuin minut siirrettiin osastolle. Kivuksi arvioin hoitajille 3 asteikolla 1-10. Eniten koski huuleen leikkauksessa tulleeseen nirhaumaan.

Osastolla päällimmäinen tunne oli oudon möykyn tuntuminen nielussa. Myös nielaisemin oli vaivalloista. Puhuin ihan ok, hörpin vähän mehua ja söin 2 mehujäätä, eikä ne tuottaneet juurikaan kipua tai ongelmaa. Selailin puhelinta valmiina lähtemään kotiin. Pikku­hiljaa leikkaus­lääkkeiden vaikutus alkoi laskea ja pyysin särkylääkettä. Sain Panacodin, joka sai minut torkahtamaan hetkeksi, mutta heräsin nopeasti omaan kuorsaukseeni, joka johtui kurkun rakenteen muutoksesta. Hetki tämän jälkeen minut valtasi pahoin­voiva olo kylmän hien ja heikotuksen säestämänä. Hoitajat eivät alkuun meinanneet antaa pahoinvointi­lääkettä, vaan jopa kehottivat oksentamaan (mikä on asia, mitä kammoan eniten maailmassa). Oksentaminen oli lähellä, mutta lopulta sain suoneen pahoinvointilääkettä ja pystyin taas olemaan.

Lopulta pääsin lähtemään sairaalasta Kela-taksilla n. klo 14. Kela-taksi käytti mua onneksi apteekissa, niin sain lääkkeet heti käyttöön. Mulle määrättiin Buranaa ja Panadolia (600 mg ja 1000 mg 1-3 krt/vrk) sekä Tramalia (opioidi, 50mg 3krt/vrk). Lisäksi pyysin itse vatsan­suojalääkkeen, enkä voi ymmärtää miksei sitä määrätty auto­maattisesti, kun kuitenkin edessä oli pitkä­aikainen särky­lääkekuuri, jonka lisäksi luvassa olisi huonoa ravinnon­saantia?

Nielurisaleikkaukseen menoSairaala­vaatteet päälle ja odottelemaan leikkaus­vuoroa | Leikkauksen jälkeen tuli tippaa pitää vielä jonkin aikaa

Millaista on toipua nielurisaleikkauksestaLeikkauksen jälkeen oli heti hyvä syödä kylmää – sairaala tarjosikin mehujäitä ja jääpaloja

Miten nielurisa­leikkauksesta toipuminen eteni?

PÄIVÄT 1-2

 Leikkauksen jälkeen määrätään aina 2 viikkoa sairas­lomaa (omalla kohdallani sain vielä 3 päivää ekstraa, kun sattui niin lähelle viikonloppua). Leikkauspäivä oli kivun osalta ehdottomasti helpoin päivä toipumisen aikana! Heti leikkauksesta lähtien nieluun alkoi kasvaa harmaa peite, joka alkoi irrota vasta viikon jälkeen leikkauksesta. Tuo peite oli olemassa ohuena jo heti osastolla ja jo silloin koin sen todella häiritseväksi. Ensimmäinen kysymykseni taisikin olla milloin tuo tunne lähtee kurkusta. Se oli kuitenkin vasta alkua. Peite kasvoi todella paksuksi, iljettäväksi ja haisevaksi mössöksi nieluun, joka häiritsi joka sekunti. Sen takia ei pystynyt kunnolla syömään, hengittämään eikä oikein maistanut mitään ruokia.

Ekana päivänä ääneni muuttui. Puhuin ja söin (jäätelöä ja jugurttia) kuitenkin ihan hyvin. Todellinen ongelma olikin pahoin­voinnin jatkuminen. Pahoin­vointia tulee, jos vatsa­laukkuun pääsee valumaan verta, mutta uskon, että kohdallani pahoinvointi johtui yksinomaan lääkkeistä (Tramal). Kertaakaan en kuitenkaan onneksi oksentanut (minkä veri kuulemma aina aiheuttaa). Sain toisena päivänä vaivaani pahoin­vointi­lääkkeen, joka helpotti oloani merkittävästi.

Ensimmäinen yö oli kuitenkin kauhein, sillä illan tullen kurkkuni, kaulan imu­solmukkeet, kieleni ja kita­kielekkeeni turposivat niin paljon, etten pystynyt hengittämään kunnolla makuuasennossa. Heräilin 15 min välein omiin korahduksiini ja siihen, ettei happi kulje. Seuraavana aamuna soitin osastolle ja minulle määrättiin pahoin­vointi­­lääkkeen lisäksi kortisonia (2:n päivän annos) vähentämään turvotusta. Leikkauksen jälkeen on myös hyvä nukkua lähes istuma-asennossa, niin hengitystiet pysyvät paremmin auki. Kortisoni auttoi vähän, mutta vasta n. 3 viikkoa myöhemmin turvotus oli kokonaan poissa. Muuten ensimmäiset päivät olivat petollisen helppoja verrattuna jatkoon!

Nielurisaleikkaus blogiMökkiaamupala: Chiapuddingia ja chiamansikka­hilloa, pari kananmunaa ja haaleaa kahvia | Alkuperäinen lääkearsenaali

Nielurisaleikkaus hoitoHelpoiten alas menivät jugurtti ja jäätelö!

Nielurisaleikkaus nielurisat kuvaTässä nielun kehityskaari leikkauksen jälkeen! Nieluun kasvoi paksu harmaa peite, kita­kieleke ja kieli turposivat. (Kaikki paitsi 1. kuva otettu taskulampun valossa, jolloin hampaat ja suun kudos näyttävät ikävän kellertäviltä vaikkeivät onneksi oikeasti olleet)

Nielurisat leikkauksen jälkeenNielusta alkoi paljastua vereslihaa ennen kuin uusi lima­kalvo syntyi. Myös ällöttävä kielen kate kuului oirekuvaan. Nielussa oli peitettä vielä 3 viikkoa operaation jälkeen. Nielun muoto ei myöskään ole vielä täysin palautunut.

PÄIVÄT 3-4

Kolmantena päivänä kipu kasvoi merkittävästi, mutta pystyin kuitenkin puhumaan ja syömäänkin vähän (pikkuhiljaa myös haaleaa ruokaa kuten pinaatti­keittoa sekä vaaleaa leipää). Syöminen tietenkin koski, mutta urhoollisesti nieleskelin ruokaa alas. Ruoka­mössöä tosin jäi peitteiden ja poskien välisiin onkaloihin ja jouduin kaivelemaan (desinfioidulla metalli­tikulla) sitä sieltä pois. 4. päivänä kieli turposi vielä entisestään ja pienikin liikauttaminen aiheutti ikävää kipua, kuten myös nielaiseminen, mutta levossa kipu ei ollut merkittävää.

Näinä päivinä taisin ottaa muutaman yli­määräisen kipu­lääkkeen, kun kolmesti päivässä ottaminen aiheutti liian pitkät välit. Yöllä pystyin nukkumaan korkeintaan 4 tuntia, ennen kuin heräsin kipuun (kurkun kuivuminen pahentaa kipua). Näin ollen yöaikaan särky­lääkkeille oli kovempi tarve. Näinä päivinä sain myös suuren avun jää­paloista! Imeskelin niitä aina ennen nukkumaan­menoa, herättyäni kipuun, heti aamulla ja aina syömisen jälkeen (tosin käytin niitä jo heti sairaalasta lähtien).

Nielurisaleikkauksesta toipuminenParina päivänä kävin sohvalla makaamisen lisäksi kävelyllä!

PÄIVÄT 5-8

Näinä päivinä alkoi olemaan helvetti irti! Peitteitä oli alkanut lähtemään paljastaen veres­lihaa ja kivut olivat järkyttävät. Kipu säteili myös leukaan ja korviin. Ainoa hyvä asia oli, että kita­kielekkeen turvotus (oli pahimmillaan peukalon­pään kokoinen) oli vähän laskenut. Näinä päivinä en pystynyt juurikaan puhumaan ja jos puhuinkin, niin se oli epäselvää möngerrystä. Kuudentena päivänä soitin itku kurkussa osastolle ja sain luvan lisätä perus­särky­lääkkeet neljään kertaan päivässä ja tuplata Tramalin annostuksen ja nostaa sen myöskin neljään kertaan / vuorokausi.

Tämä ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt, sillä Tramalista tuli vain pöhnäinen olo ja nukahtelin sohvalle, mutta kipua se ei poistanut, eikä ibuprofeiini ja parasetamoli riittäneet alkuunkaan kivun lievityksessä. Yöllä heräilin kipuun pahimmillaan 20 minuutin välein yltä päältä hiessä. Ruoan syöminen oli tuskallista. Söin lähinnä vain jugurttia. 8. päivänä soitin taas osastolle ja pyysin Panacodit, joita sain jatkossa ottaa 2 x 4 / vrk Buranan ja Tramalin (+ pahoin­vointi­lääkkeen) lisäksi. Se on tällaiselle n. 55 kiloiselle aika määrä, mutta pääasia että tepsi pahimpaan kipuun! Kävin Panacodien voimalla ulkona kävelyllä ja poikkesin kaupoilla, vaikka puhua en pystynytkään!

Nielurisaleikkaus topimusaikaTänne mökille pääsin rentoutumaan toisena viikonloppuna – tosin en ole koskaan ollut niin poikki kuin sieltä palatessa

PÄIVÄT 9-12

Käänne parempaan! Puhuminen helpottui, mutta 9. päivä toi kuitenkin mukanaan kokonais­valtaisen säryn leukaan, vaikka olinkin tuhdissa Panacod-lääkityksessä. Tunsin kuinka purenta­lihakset olivat aivan jumissa ja väsyneet. Puihinkin tuona päivänä huomattavasti enemmän kuin muina päivinä, sillä näin ystäviäni, kun he kyyditsivät minut mökille lepäilemään.

10. päivä oli jo huomattavasti parempi! Vaikka nielaiseminen kirveli edelleen kovasti, pystyin syömään vähän kiinteääkin ruokaa (pieniä karkkeja hehe). Ensimmäistä kertaa nukuin 10. ja 11. välisenä yönä 6 tuntia putkeen heräämättä kipuun. Huomasin myös pienen vuodon nielussa, mutta se oli tyrehtynyt ihan itsestään (jos vuoto kestää yli 15 min tai suu täyttyy verestä, täytyy soittaa ambulanssi, sillä nielun vuoto voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman verenhukkaan).

12. päivänä olin niin väsynyt mökkeilystä ja sosiaalisista tilanteista, että nukuin 10 h yöunien lisäksi jopa kolmet päikkärit. Mulle iski myös migreeni joka sai ihme kyllä pään kipeäksi kaikista lääkkeistä huolimatta! Sinä päivänä pakotin itseni myös syömään ekaa kertaa kunnon ruokaa! Vetäisin iltapalaksi pihvin, vaikka se sattuikin aikalailla D:

PÄIVÄT 13-14

Ekaa kertaa kykenin syömään normiruokaa. Pystyin myös jättämään yhden Panacodin ottamatta. Peitteitä oli myös lähtenyt jo aika paljon. Kieli ja imu­solmukkeet olivat yhä turvoksissa ja ääni itselle vieras, mutta vointi oli 100 kertaa parempi kuin n. viikon kohdalla! Nielu oli myös epä­muodostuneen näköinen ja kita­kielekkeitä siellä näytti riippuvan yhden sijaan kolme!

Nielurisaleikkaus syöminenMökillä teimme päivälliseksi kasvis­sosekeittoa raejuustolla – tosin puolet tuosta jäi syömättä | 10. päivänä koitin syödä lehti­pihviä ja raketti­spagettia

Sairasloman jälkeen

Ensimmäisen kerran menin kuntosalille kevyesti 16 päivää nielurisa­leikkauksen jälkeen ja hampurilais­aterian (josta olin haaveillut koko toipumisajan) kävin syömässä 17. päivänä. Näinä päivinä turvotus alkoi vähitellen lähteä. Rankempaan jumppaan menin 20. päivänä. Nyt eletään 22. päivää leikkauksen jälkeen ja kurkussa on edelleen vähän peitteitä ja tuntuu kuin siellä olisi jokin koivun­lehti kaihertamassa jatkuvasti. Kiinteä ruoka täytyy myös ikään kuin juoda veden avulla alas. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun pärjäsin täysin ilman särky­lääkkeitä, mutta haukottelu tekee edelleen tosi kipeää. Ääni on alkanut vähän palautua, mutta nielun rakenne on silti hyvin erikoinen ylimääräisine kielekkeineen.

Nielurisaleikkaus toipuminen16 päivää leikkauksen jälkeen kävin kevyesti salilla ja 17. päivänä söin hampurilaisaterian (Naughty burger best!)

Vinkit nielurisa­leikkaukseen meneville

Vinkkinä muille nielurisa­leikkausta läpikäyville, että älkää epäröikö soittaa osastolle ja pyytää lisää reseptejä, jos tarve vaatii! Ne pystytään määräämään etänä ja joku muu voi asioida Kela-kortillasi apteekissa (itse tein myös valtuutuksen netissä). Myös vatsan­suoja­lääkkeen syöminen on aivan ehdoton juttu ja jää­palojen imeskely auttaa oikeasti!

Myöskään ilman pahoin­vointi­lääkettä en olisi mitenkään pärjännyt, joten se kannattaa pyytää apuun, jos pahoin­vointia ilmenee. Kauheinta, mitä voin kuvitella, olisi oksennella murjotulla kurkulla! Täytyy vielä erikseen mainita niinkin media­seksikäs asia, että jos käytössäsi on Tramalia, Panacodia tms. niin OTA ummetus­lääkettä heti ensimmäi­sestä päivästä lähtien! Et halua selvittää mitä käy, jos et ota!

Helpoimmat ruoat syödä olivat jäätelö ja jugurtti. Myös vispi­puuro ja sose­keitot kuuluivat ruokavaliooni. Parhaimpina päivinä pinaatti­keiton kanssa meni muus­sattua kanan­munaa ja sose­keiton kanssa rae­juustoa. Mitään mausteista tai tuoreita kasviksia tai hedelmiä sisältävää en suosittele syömään, sillä ne kirvelivät kurkkua!

Nielurisaleikkaus kokemuksia

Pari selfietä osastolla leikkauksen jälkeen!

Parasta on, ettei nielurisaleikkausta tarvitse kokea enää koskaan uudestaan! Toivottavasti nyt myös flunssat ovat historiaa!

Vaikka tämä oli vähän tällainen kauhu­tarina, niin kaikki kokevat kivut ja saavat oireita yksilölli­sesti! Lukeudun muutenkin niihin ihmisiin, joista kurkku­kipu on flunssan ikävin puoli! Kaikesta myös selviää, enkä minäkään itkenyt kahta viikkoa, vaikka lääkäri niin pelotteli! ;) En itse asiassa itkenyt kertaakaan, vaikka kerran osastolle soittaessani se olikin lähellä!

Mitä ajatuksia tästä heräsi? Vastasivatko kokemuksesi omiani? Tai haluatko kysyä leikkauksesta jotain? Vastaan mielelläni! :)


Ps. Kaikki terveyttä ja hyvinvointia käsittelevät postaukseni löydät kootusti Wellness à la Sara -tägin alta!

Pysy menossa mukana myös Instagramissa: lifealasara ja Facebookissa: Life à la Sara

♡: Sara

Herättikö teksti ajatuksia? Jätä kommentti! 🫶🏼