Kokosin viimeisimpään postaukseeni Lapin vaellusreissulle asettamani odotukset ja olettamukset, kun olin lähdössä ensimmäiselle pidemmälle vaellusreissulleni Käsivarren erämaahan! Nyt olisi sitten aika katsastaa miten nämä noviisin odotukset pitivät paikkansa ja kuinka tämä heinäkuinen 3:n telttayön ja 38 kilometrin pituinen reissu sitten sujuikaan – vai sujuiko ollenkaan? Alta löydät siis aikaisemmat olettamukseni, joiden alle olen kursiivilla kirjoittanut miten asioiden todellinen laita oli.
Tässä lähdössä vaellukselle Kilpisjärveltä. Satoi vettä, mutta hymy oli silti herkässä.
Ensimmäinen majoituspaikka sijaitsi Termislaakson alkupäässä joen varrella
Ajomatka ei ollut oikeasti niin paha kuin luulin! En yötä vasten tehdyllä menomatkalla nukkunut kovinkaan yhtenäisesti, mutta nukuin kuitenkin. Kunnon tyyny ja peitto tekivät takapenkistä oikein mukavan! Oma 5 h ajovuoronikin meni pirteänä nopeasti. Onneksi mieheni oli halukas ottamaan suurimman vastuun ajamisesta. Tällaiset ajomatkat kestää hyvin, kunhan ei tarvitse reissussa muuten tehdä hirveästi siirtymiä (joita me tosin tehtiin, koska poikettiin myös Lofooteilla – siitä juttua myöhemmin!)
Sääskiä ei ole paljoa, koska mennään Käsivarteen, jossa ei ole puustoa. Jostain kumman syystä mut kuitenkin laitettiin ostamaan puoli kroppaa peittävä hyttysverkko.. Näillä mietinnöillä ostan myös purkin hyttysmyrkkyä!
Hyttysverkko ja hyttysmyrkky tulivat todellakin tarpeeseen! Sääskiä oli tyynellä säällä aivan h*lvetisti! Tuulisina hetkinä liikkeessä ollessa pärjäsi onneksi ilman hyttysverkkoa.
Hyttysverkko oli erittäin pakollinen varuste!
Vaellusreitti poikkesi Norjan puolelle
Erämaassa on täydellisen hiljaista, koska siellä ei ole myöskään paljoa eläimiä. Näin ollen olen myös turvassa pahimmilta painajaisiltani karhuilta.
Äänet erämaassa kantautuivat pääasiassa liikkuvasta vedestä. Kosken pauhu ja puron solina tulivat tutuiksi ja niiden ääneen oli mukava nukahtaa. Lisäksi välillä kuului lintujen ääniä. Eläinten osalta nähtiin vain sammakko. Ei siis karhuja :D
Säät voivat vaihdella miten sattuu.. yhtäkkiä voi sataa ja tuulla hulluna, kun jäämeri ja tunturit ylläpitävät epävakaata ilmastoa. Olen myös valmistautunut siihen, että öisin on kylmä. Mulle on puhuttu lähelle nollaa menemisestä, mitä en toki arvosta näin heinäkuussa. Kylmässä tosin nukkuu paremmin. Toivon kuitenkin reissulle enemmän aurinkoa kuin sadetta!
Vaellukselle lähdettiin sateessa ja sieltä myös palattiin sateessa! Siinä välissä oli onneksi pitkiä pätkiä poutaa ja välissä aurinkokin porotti nostaen lämpötilan yli 20 asteeseen! Suurimman osan ajasta oli kuitenkin pilvistä ja joka päivä satoi vähän, mutta myös tuuli onneksi (soronoo sääsket)! Öisin oli viileää ja ulkona ollessa mulla olikin parhaimmillaan päällä fleecepaita, Gore-Tex -takki ja kevytuntuvatakki! Sään mukaisessa makuupussissa oli sen sijaan oikein sopiva nukkua.
Oletan, että nukun teltassa ilmapatjasta ja makuupussista (sekä edellä mainitusta hiljaisuudesta ja viileydestä) johtuen makeasti!
Ilmapatjani oli paljon mukavampi kuin aikaisemman telttailukokemukseni ohut patja oli! Muotoilin vaatteista makuupussin suojapussiin oikein pehmoisen tyynyn, joten puitteet olivat kunnossa. Urheilukelloni ei kuitenkaan ollut sitä mieltä, että uneni olisi ollut erityisen palauttavaa. Täytyy myöntää, että vähän katkonaista se oli, mutta ei todellakaan onnistunut jättämään traumoja!
Teltassa nukkuminen ei tuottanut vaikeuksia, kun oli hyvä ilmapatja ja mukava makuupussi!
Vaellusetappien välillä oli ihana rentoutua hyvän kirjan parissa
Toivon, että pidän ympäröivää karua luontoa kauniina. En kuitenkaan yllättyisi, jos ruskea puuton maa ei täysin vastaa luontoon kohdistuvaa kauneuskäsitystäni. Tosin ainakin erilaista siellä tulee olemaan ja on aivan mahtavaa päästä näkemään monipuolisemmin Suomen luontoa.
Käsivarren erämaassa oli pitkälti sen näköistä kuin olin uumoillutkin! Ainoastaan maaston kivisyys tuli yllätyksenä (huh heijaa kiviä oli paljon). Varsinkin tunturien lailla oli todella kauniita paikkoja, joita ilmensi kristallinkirkkaat tunturilammet ja -purot, hopeisen vihreät pohjanpajut, moniväriset kivet sekä horisontissa näkyvät tunturit. Siihen päälle kun lisäsi sinisen taivaan ja pari hattaraa, niin näky oli aika postikorttikamaa!
Vesistöjä, pikkujärviä ja puroja on kaikkialla. Nopeasti virtaavaa puhdasta juomavettä löytää helposti. Tai näin mulle on uskoteltu.
Vettä oli tosiaan kaikkialla ympärillämme. Täytimme vesipullomme virtaavista puroista ilman mitään suodattimia tai vedenpuhdistustabletteja, mutta kuulemma se ei olekaan turvallista. Vedestä voi saada vaikka noron tai loiseläimen sisäänsä. Me onneksi säästyimme vastaavilta ja täytyy sanoa, että tunturivesi oli kyllä todella hyvän makuista!
Mua jännittää miten peseytyminen onnistuu. Olen toki avantouimari, mutta jutun juoni piilee siinä, että suorituksen jälkeen pääsee saunaan. Yritän käydä ainakin kerran jossain (hyisessä) tunturijärvessä pesulla/uimassa! Naaman pesun hoidan pääasiassa misellivedellä.
Kävin tosiaan kerran kunnolla pesulla tunturijärvessä. Vesi oli todella kylmää ja pesin hengitys salpautuneena pesuainetta niin vauhdilla pois, että raavin itseni verille samalla, kun mies nauroi vieressä toppavaatteissaan :D Harmikseni en päässyt ihan kunnolla pulahtamaan tunturijärveen, kun se oli niin matala ja kivikkoinen.
Heinäkuussa Käsivarressa ei laskenut aurinko ollenkaan, mutta hyvin lähellä horisonttia se kävi kuitenkin!
Tunturien päällä oli ihastuttavia kristallinkirkkaalla vedellä varustettuja tunturilampia
Ruoka maistuu kuulemma vaelluksilla taivaalliselta. Tätä en ihmettele kyllä yhtään, kun sen eteen on uurastanut niin paljon! Ruoka on mulle ihan äärimmäisen tärkeä asia, enkä tiedä miten kuivaruoat tulevat mua tyydyttämään.
Ruoat olivat kyllä oikein maistuvia! Teimme lähinnä pastoja ja risottoja, joihin lisäsimme kuivalihaa ja kuivattua lehtikaalia. Aamupuurokin upposi hyvin, vaikka ei pitänytkään sisällään raejuustoa! Energiansaanti ei tosiaan jäänyt yhtenäkään päivänä miinukselle, sillä pidin huolen kehon ja mielen ruokkimisesta irtokarkeilla ja suklaapatukoilla ;)
Toisaalta mies on luvannut kalastaa taimenta, joka maistuu aivan varmasti!
Olisi varmasti maistunut, mutta kyseinen taimen katkaisi siiman ja vei vieheen mennessään! Sen jälkeen ei enää tärpännyt, joten kalaruoat jäivät tällä reissulla maistamatta.
Aion mussuttaa iltaisin irtokarkkia ja olla onnellinen!
Karkki oli tosiaan suurin onnellisuuden lähteeni reissulla! :D Sillä oli ihana palkita itsensä rankan vaelluksen jälkeen.
Toiseksi viimeisen vaelluspäivän maisemat olivat omia suosikkejani! Tässä taustalla Norjan vuoria ja Suomen puolella oleva Saarijärvi.
Tämä setti maistui! Kuivalihaa, carbonara-pastaa, nuudelia ja kuivattua lehtikaalia.
Vierotun puhelimestani (tai ainakin somesta) ja se tulee tekemään hyvää!
En nyt ihan vieroittunut, kun otin kuvia aika paljon, mutta kaikki selailu ja viestittely jäi kyllä lähes kokonaan. Akku kesti hyvin, kun piti lentokonetilassa ja sammutti luurin yöksi :) Oli meillä myös pari varavirtalähdettä mukana varmuuden vuoksi.
Uskon, että käydään mielenkiintoisia ja syvällisiä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. ..Vastapainona varmaan pelataan kävellessä sanapelejä!
WROONG! Ei sanapelejä eikä syvällisiä keskusteluja. Ilmeisesti miehet menevät vaelluksille olemaan hiljaa :D Keskustelut pitivät sisällään lähinnä reittiin, ruokaan ja muuten vaellukseen liittyviä asioita.
Yhtenä päivänä lämpötilat kohosivat yli 20 asteen
Mättäillä oli pehmeä makoilla!
Rinkka tulee painamaan ja mun hartiat kokee kovia. Painoon ja kipuun kuulemma tottuu nopeasti (esim. parin tunnin jälkeen), mutta tätä on vaikea uskoa. Uskon, että jossain kohtaa voi iskeä pikkukiukku/turhautuminen.
Voin ilokseni todeta, ettei rinkka aiheuttanut mulle mitään negatiivisia tunteita! Painoihan se kyllä, mutta paino jakautui tasaisesti ja nopeasti siitä tuli ikään kuin osa mua! Kiipeilin se selässä mm. kaksi tuntia kivilouhikossa mennen välillä nelivedolla. Sen sijaan vyölaukkuni solki painoi vähän ikävästi lantiolla.
Pakkaan hyvin vähän mitään ylimääräistä matkaan. Olen tehnyt tiettyjä hankintoja reissua varten.
Pakkaus meni kyllä nappiin! Ainoa ylimääräinen asia taisi olla pieni matkatyyny, jota en tarvinnut, kun muotoilin paremman tyynyn makuupussin suojapussiin. Kaikki hygieniatuotteetkin sain käteviin pieniin purkkeihin eikä mikään vienyt turhaa tilaa. Tsekkaa ihmeessä pakkaulistani.
Kivinen kanjoni, jonka ylitimme toisena vaelluspäivänä
Kivien päällä piti välillä kulkea nelinkontin
Juuri ennen autolle paluuta pikaposeeraukset Saana-tunturin kanssa
Vaikka en todellakaan ole mikään pro-vaeltaja kahden reissun kokemuksella, julkaisin vaellusvinkkilistan, jota kokosin jo vaelluksen aikana! Siellä nimittäin tuli eteen TODELLA paljon asioita, joita olisi hyvä huomioida etukäteen! Samassa postauksessa kerron myös herkullisia ja helppoja ruokavinkkejä vaellusmuonaa miettiville, sillä meidän ruokahankinnat olivat mielestäni erittäin onnistuneita kaikin puolin!
Ps. Olen koonnut vaellusreissun tapahtumat myös Instagramin stooriin (suora linkki)!
Lue myös:
Noviisin odotukset Lapin vaellusreissulle
Lofootit: Devil's Gate eli Djevelporten
Vinkkilista vaellukselle ja parhaat vaelluseväät
Pps. Kaikki matkailua käsittelevät postaukseni löydät kootusti Travel à la Sara -tägin alta!
Pysy menossa mukana myös Instagramissa: lifealasara ja Facebookissa: Life à la Sara
♡: Sara